Vuoden takainen täydellinen kesäpäivä – Vårdfest 40

Vaikka järjestin nämä juhlat jo yli vuosi sitten, halusin antaa niille jo silloin erityisen huomion, joka kuitenkin jäi. Mutta mikä olisikaan ihanampaa kuin pysähtyä näin vuoden jälkeen hetkeksi muistelemaan aivan täydellistä kesäpäivää?

Olin jo yli 10 vuotta sitten haaveillut siitä, että järjestäisin ystävilleni ja läheisilleni isot 30-vuotisjuhlat. Aika ei kuitenkaan ollut silloin sopiva. Odotin esikoistani, ja voin kertoa, että mielenkiintoni oli silloin enemmän pesärakennuksessa kuin isompien juhlien järjestämisessä. Pienet puutarhajuhlat pidin kyllä silloinkin, mutta mittakaava oli hieman erilainen kuin mitä olin alun perin ajatellut.

Niinpä päätin jo kesällä -24, että 40-vuotisjuhlista tulee sellaiset, että kaikki varmasti muistavat tämän päivän vielä pitkään. Samalla halusin juhlistaa myös valmistumistani sairaanhoitajaksi vuoden 2025 alussa.

Lähdin miettimään, mitä juhlat voisivat pitää sisällään. Idea syntyi lopulta aika nopeasti. Olin harrastanut jo jonkin aikaa bändihommia, ja bändimme The Swankers oli coverbiisejä soittava harrastelijabändi. Tietenkin meidän piti saada keikka myös juhliin!

Hetken mietin tosin sitä, kuinka ihmeessä saan kaiken järjestymään, jos itse vielä laulan ja soittelen bändissä. Se kun vie hieman aikaa varsinaiselta juhlakaluna olemiselta. Olin joskus aikaisemmin miettinyt, että olisipa kiva järjestää festarit, joten juhlateema syntyi oikeastaan aika luontevasti. Ja niin syntyi myös juhlien nimi, joka sopi teemaan täydellisesti. Juhlien pienten yksityiskohtien suunnittelu aloitin jo keväällä.

Melkein 80 vierasta ja veturihalli

Kutsulista paisui tietenkin aika suureksi. Halusin saada ystäviä yhteen sekä Etelä-Suomesta että Kuopion suunnalta, ja lisäksi halusin mukaan lähimpiä sukulaisiani. Kutsuvieraita oli lopulta lähemmäs 80.

Ajattelin, että kerran kun tällaista järjestää, niin nyt sitten järjestetään kunnolla. Ja sitä paitsi teemana olivat festarit – eihän sellaisia kehtaa edes 20 hengelle järjestää!

Säästin koko vuoden juhlia varten. En halunnut tinkiä mistään, vaan halusin juhlista mahdollisimman paljon oman näköiseni. Onneksi tuttavapiiristä löytyi paljon erilaisia suhteita ja osaamista, joiden avulla säästyi myös rahaa. Iso kiitos siitä kaikille, jotka olivat mukana auttamassa!

Löysin aivan täydellisen paikan juhlilleni Porvoon keskustan läheltä: Porvoon veturihallin. Tila oli aivan täydellinen festarityyppiseen juhlintaan.

Veturihallissa ei ole wc-tiloja, joten paikalle tilattiin bajamajat – mikä sopi tietenkin täydellisesti festariteemaan. Varsinaisia lattioitakaan tilassa ei ole, vaan pohja on kokonaan sepeliä. Levitin tilaan paljon räsymattoja, jotka sekä loivat tunnelmaa että helpottivat kävelemistä.

Myös ruoan halusin sopivan festariteemaan. Ystävän kautta löytyikin täydellinen ”pitsakeisari” paikan päälle paistamaan pitsoja. Ja mikäpä sopisikaan festareille paremmin kuin tuore pizza?

Viikko aikaa rakentaa festarit

Onnekseni sain paikan avaimet jo seitsemän päivää ennen juhlia. Näin sain aloittaa valmistelut hyvissä ajoin ja ennen kaikkea kiireettömällä aikataululla.

Valojen laittamiseen meni oma aikansa, koska tila oli todella korkea. Mutta juuri tällaiset yksityiskohdat olivat niitä, joihin halusin panostaa. Halusin, että halliin astuessa todella tuntuisi siltä, että nyt ollaan festareilla.

Juhlien pieni pysäköintidraama

Ilman kömmähdyksiä nämäkään juhlat eivät olisi olleet kunnon juhlat. Saavuin puolenpäivän aikaan juhlapäivänä laittamaan vielä viimeisiä asioita kuntoon ja päästämään ruoanlaittajan portista sisään.

Juhlapaikan ulkopuolella on kaupungin iso parkkipaikka. Lauantai on Porvoossa päivä, jolloin turisteja tulee paljon, ja parkkipaikka oli aivan täynnä. Joku oli harmillisesti parkkeerannut autonsa tilan portin eteen. Paniikissa yritin tavoitella auton omistajaa rekisterinumeron perusteella, mutta tuloksetta.

Onneksi isäni oli paikalla, ja tuumasta toimeen purimme hieman aitaa, jotta saimme pitsamiehen pakettiauton sisälle ja hän pääsi valmistelemaan ruokia ajoissa.

Kaikkea en pystynyt ennakoimaan. Tältä olisi ehkäpä vältytty, jos olisin illalla laittanut portin eteen selvän kyltin, ettei tähän saa pysäköidä

Festarit käyntiin!

Päivä oli tavanomaista lämpimämpi, ja olo oli välillä kuin aavikkorotalla. Mutta sää oli festareihin aivan täydellinen. Ei tarvinnut stressata sateesta, vaikka isot teltat olikin kasattu pihalle. Ne toimivat tällä kertaa lähinnä auringonsuojina.

Illan ensimmäinen esiintyjä oli Sandwich Club, joka soitti hieman rauhallisempaa musiikkia akustisesti. Oli ihanaa, että ilta sai alkaa vähän rennommin ja ihmiset pääsivät rauhassa vaihtamaan kuulumisia ja nauttimaan tunnelmasta.

Mutta tietenkään festareilla ei voinut olla vain yhtä esiintyjää oman bändini lisäksi.

Onneksi lähipiiristä löytyy muitakin musisointi-ihmisiä, ja sainkin ympäripuhuttua puolisoni siskon miehen esiintymään meille toisen setin. Setissä oli kymmenen kappaletta, ja hän oli kysellyt etukäteen paljon lempikappaleitani. Niistä hän oli koonnut aivan upean kokonaisuuden ja sovittanut kappaleet täydellisesti omaan tyyliinsä. Ihailen John Vantaan esiintymistaitoja. Hän on valtavan lahjakas ja tekee musiikkia niin suurella sydämellä.

Olin miettinyt etukäteen, mitkä biisit olisivat sellaisia omia helmiä vuosien varrelta. Lopulta settilistalle päätyi paljon niitä, mutta myös paljon muuta. Oli aivan huikeaa päästä soittamaan omille ystäville ja läheisille juuri omissa 40-vuotisjuhlissani.

Olin järjestänyt juhliin erilaisia pisteitä, missä jokainen sai käydä omaan tahtiin tekemässä glittermaalauksia ja tietenkin tatuointeja. Yksi aivan hitti oli tee minulle maalauspiste. Olin hommannut paljon erilaisia maaleja ja yhden suuren taulupohjan, johon halukkaat saivat käydä maalaamaassa. Ja taulusta tuli siis aivan todella upea.

Tämä maalaus on tällä hetkellä meidän yläkerran aulassa. Katselen taulua päivittäin, joka tuo edelleen minulle hymyn huulille, että kuinka siisti voi tulla kun on monta taiteilijaa laittamassa parastaan.

Festareilla kiersi kamera, ja kaikki nämä kuvat ovatkin vieraiden ottamia. Oli ihanaa saada juhlista näin paljon erilaisia muistoja talteen. Itse en tällä kertaa ehtinyt kameran taakse, joten oli erityisen kiva nähdä juhlapäivä myös muiden silmin.

Juhlailta jatkui tietenkin entisen karaoke-emännän juhlissa karaokella, ja tunnelma oli aivan huikea, ihmiset tanssivat ja lauloivat pöydillä. 

12 tunnin juhlien jälkeen sain laitettua ovet säppiin, ja viimeisetkin vieraat olivat lähteneet omiin kotikoloihinsa. 

Kiitos kaikki ihanat juhlavieraat edelleen tästä muistosta, tätä muistellaan vielä aivan varmasti siellä kiikkutuolissa.