Rakastan tehdä italialaistyyppisiä pitsoja, vaikka pohja ei vielä haluttua täydellisyyttä ole tavoittanut, mutta getting there. Tänä kesänä olen tehnyt pitsoja kerran viikossa, ja joka kerta täytteet hieman vaihtelee. Ja hyvin usein jääkaapin tilanne määrittelee mitä pitsatäytteisiin tulee, mutta ei tällä kertaa. Ehdoton suosikkini on hyvä pohja, hyvä tomaattikastike, juusto, mozzarella ja tietenkin ananas. Koska ananashan kuuluu pitsaan, sanoitte mitä sanotte. Makuasioista ei toki voi kiistellä. Ananas antaa vaan ihanan makeuden muuten niin suolaisiin täytteisiin. Tällä kertaa halusin jotain vielä ”kylmää” vielä pitsan päälle. Ensin mietin jotain hyvää itsetehtyä majoneesia, mutta kananmunat olivat loppu. Huomasin, että kasvimaalla kasvaa vielä kesänjäljiltä jos jonkin moisia yrttejä. Päätin sitten että käytän kaikki basilikat kastikkeeseen.…

Tänä vuonna madot eivät meidän omenoita syö – ainakaan kaikkia. 😄 Meidän pihan omenapuut ovat vanhoja, ehkäpä 40–50-luvulla istutettuja. Alun perin pihassa oli viisi puuta, mutta kaksi niistä on jo kaatunut aivan itsekseen. Nyt kun tämän vuoden omenasatoa katselee, en oikein tiedä, mitä viiden puun omenoilla olisi edes tehty – vaikka tässä on kaksi taloutta, jotka saavat näistä omenoista nauttia. Ja tästä päästäänkin siihen, mitä meidän aamuihin on tänä syksynä kuulunut. Aamut alkavat sillä, että käyn keräämässä puiden alle pudonneet omenat. Ensimmäisistä tietenkin puristan tuoremehua. Mikä olisikaan ihanampaa kuin nauttia aamupalaksi juuri puristettua omenamehua? No, tämä ei ihan realistisesti onnistu joka aamu, koska työt. Mutta mielikuvissa ainakin. Joka aamu. 🙂…