Vanhan talon kevät-kesä – remonttia, yllätyksiä ja äidin 60-vuotisjuhlat

Jouluna kokoonnuimme taas koko porukalla viettämään joulua Savon maalle. Tapaninpäivänä päätimme käydä kurkkaamassa vanhaa taloa ja vähän suunnittelemassa tulevaa remonttia. No, meidän suunnittelut tiedetään – pian olimmekin jo tyhjentämässä taloa kaikennäköisestä tavarasta!

Minulla oli jo melko tarkka visio siitä, millaisen kodin halusin vanhasta talosta rakentaa. Vanhemmat joutuivat siis hieman hammasta purren luopumaan tavaroistaan, jotka eivät palvele enää tulevaa käyttötarkoitusta. Mutta joskus on uskallettava päästää irti vanhasta, jotta tilalle voi saada jotain vielä parempaa. Samalla mielessäni alkoi hahmottua suunnitelma tulevasta kesästä. Halusin pitää sen kokonaan vapaana palkkatöistä, jotta saisimme remontin kunnolla vauhtiin. Ja mikäpä olisi sen ihanampaa kuin tarjota lapsille mahdollisuus kokea aitoa maalaiskesää! He eivät tosin vielä tienneet, että maalausvaatteista tulisi kesän vakiovarustus.

Hiihtolomalla kädet syyhysivät jo päästä hommiin, joten palasimme purkamaan vanhaa keittiötä ja sen väliseiniä. Työ sujui yllättävän nopeasti, ja aikaa jäi onneksi myös lomailuun. Pääsiäiseen mennessä olin saanut jo siskonikin innostumaan projektista. Hän tuli mukaan hiomaan tuvan lattioita, joissa riitti työtä traktorin jälkien jäljiltä. Täysin tasaista lattiasta ei tullut, mutta ei tarvitsekaan. Minusta vanhassa talossa saa näkyä eletty elämä ja vuosien jäljet.

Kesäkuun puolivälissä alkoi vihdoin kauan odotettu ”vapaa” kesäni. Aloitin sen rauhallisesti mieheni vanhempien mökillä, keräten voimia tulevaan urakkaan. Isäni oli onneksi aloittanut kattoremontin jo keväällä ja ehtinyt maalata myös osan talon julkisivusta.

Ajattelimme aluksi, ettei tätä projektia tehtäisi missään tietyssä aikataulussa. Kevään aikana päätimme kuitenkin järjestää äitini 60-vuotisjuhlat vanhalla talolla elokuun alussa. Jep, tämä aiheutti pientä painetta varsinkin tällaiselle pienelle perfektionistille. Monessa huoneessa oli täysi tohina päällä heti juhannuksen jälkeen, ja aina oli joku homma kesken. Kavereitakin tuli moikkaamaan, ja ehkäpä pari heistä päätyi siinä sivussa myös työn touhuun avuksi.

Näin jälkikäteen tätä kirjoittaessani on hankala palata siihen hetkeen, kun päässä pyöri niin paljon ajatuksia ja kaikki tuntui tapahtuvan hetkessä ja tuntu, että kaaos oli joka puolella. Siksipä ajattelin kertoa vaiheista huone kerrallaan ja palata samalla näin kesän tunnelmiin.

Mutta pakko vielä mainita, että kesän tärkeimpiä muistoja ovat ne hetket, kun istun kiikkutuolissa ja saan vain katsella aikaansaannoksiamme. Pysähtyä hetkeksi, hengähtää ja huomata, kuinka paljon kaikkea onkaan saatu aikaan. Erityisen ihanaa on ollut nähdä, kuinka lapsetkin innostuvat remppahommista kalastuksen ja fribailun lomassa. Vanha talo tarjoaa tekemistä ja puuhaa kaikenikäisille, ja ehkäpä juuri näistä yhteisistä hetkistä syntyy niitä muistoja, joita kannetaan mukana vielä vuosienkin päästä.

Tupa ja Poikien makkari

Tupa-alue on ehkä suurin kokonaisuus, joka on kokenut muutoksen. Pinkopahvit seinistä olikin jo onneksi poistettu seiniltä jo noin 15 vuotta sitten, joten seinille ei tarvinnut tehdä kuin imurointi ja pesu. Lattian pesu ja maalaus aiheutti muutaman harmaan hiuksen suuren pinta-alan vuoksi, mutta osissa onnistui hyvin, ja juuri sen tohinan takia, koska joka paikassa oli menossa jonkun nököinen pölyinen projekti.

Tupaan on rakennettu yksi makuuhuone alkuperäisen rakennusvaiheen jälkeen, mutta huone on ollut käytössä jo vuosikymmenten ajan. Tälle huoneelle teimme pintaremontin. Vanhan lankkulattian päälle oli jossain vaiheessa asennettu lastulevy ja sen päälle muovimatto. Taisi olla aikanaan trendikästä, mutta vanhassa, hengittävässä talossa tällainen ratkaisu voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Kun otimme muovimaton ja lastulevyt pois, yhdessä nurkassa haisi hieman epäilyttävälle. Onneksemme haju ei kuitenkaan ollut päässyt leviämään rakenteisiin, ja asia hoitui hyvällä tuuletuksella, lattian hionnalla ja kunnon pesulla.

Seinät maalattiin neutraalilla sävyllä. Katto kaipaa vielä jossain vaiheessa pientä freesausta, mutta sen ehtii tehdä myöhemminkin. Huoneessa pystyy jo nukkumaan, vaikka emme tänä kesänä ehtineetkään sitä vielä kokeilla.

Iso eteinen ja veranta

Isossa eteisessä oli pienellä alueella muovimattoa, eikä sen asentamiselle tuntunut löytyvän mitään järkevää selitystä. Kun otimme maton pois, haju oli aivan järkyttävä. Sanotaanko nyt vaikka maanläheinen.

Onneksi isäni on taitava selvittämään tällaisia ongelmia – ja myös rauhoittelemaan muita siinä sivussa. Oma reaktioni oli suunnilleen tämä: ”No niin, tämä oli tässä. Koko kämppä on mätä, projekti perutaan!” Isäni tapoihin ei onneksi kuulu lannistuminen, vaan hän ryhtyy selvittämään, mistä ongelma johtuu. Hän purki haisevan kohdan vanhasta lankkulattiasta, ja syy selvisi saman tien. Jossain vaiheessa lattian alle oli ilmeisesti lisätty maata vedon vähentämiseksi. Isä poisti maat ja avasi kaikki tuuletusräppänät. Seuraavana aamuna haju oli poissa! Pystyin taas jatkamaan hommia hyvillä mielin, kun yksi ongelmakohta oli selätetty. Tämä ei todellakaan omasta ansiostani. 

Pienempi veranta kaipaa varmasti jossain vaiheessa vähän isompaa kunnostusta. Tällä kertaa tyydyin pesemään ja maalaamaan sen uudelleen. Suurempi remontti tulee luultavasti ajankohtaiseksi vasta sitten, kun ikkunoita saadaan uusittua. Veranta toimi myös mukavana välityönä aina silloin, kun isommissa tiloissa jokin maalipinta oli kuivumassa ja piti keksiä muuta tekemistä odottelun ajaksi.

Sali

Salin ajattelimme alun perin säästää ensi kesään, mutta vanhempani ehtivätkin laittaa siellä tuulemaan ennen juhlia. Meidän ollessani välillä Porvoossa he olivat tyhjentäneet koko huoneen. Sali ei sinänsä kaipaa isompaa pintaremonttia, joten tällä kertaa pääsimme melko helpolla. Kun tulin talolle viimeisellä viikolla ennen juhlia, pääsin pitkästä aikaa nukkumaan kunnon yöunia vanhan talon tuttujen narinoiden rauhoittamana. Katsotaan myöhemmin mitä tälle huoneelle vielä tehdään, mutta tällä hetkellä ajatuksena on tosiaan, että se saa loistaa vanhana yksilönään.

Äidin 60-vuotisjuhlat

Elokuu koitti, ja heinäkuun loppupuolella alkoi jo näyttää siltä, että ehkäpä juhlat todella saataisiin järjestettyä vanhalla talolla.

Viimeinen viikko kului lähinnä sisustuksen ja pienten yksityiskohtien parissa. Oli ihana päästä miettimään, miten tilat saisi näyttämään viihtyisiltä ja juhlavilta. Äitini puolestaan touhusi keittiössä ja valmisteli tarjottavia. Kaiken keskeneräisyyden ja remonttipölyn jälkeen oli hienoa huomata, että talo alkoi vähitellen olla valmis ottamaan vieraita vastaan. Kaiken ei tarvinnut olla täydellistä, jotta vanha talo pääsi näyttämään parhaita puoliaan. Tunnelma oli aivan sanoin kuvailematonta. Oli aivan ihana nähdä noin 50 henkinen porukka kokoontuneena juhlimaan vanhalla talolla, jossa puitteet olivat kohdallaan. 

Remontin budjetti – ja vihreä keittiö

Meillä ei ole sovittuna mitään erillistä budjettia koko projektille. Olemme sopineet, että jos ja kun talolla haluaa tehdä jotain, hankinnat ja remontit budjetoidaan oman elämäntilanteen mukaan.

Hyvänä esimerkkinä tästä on keittiö. Halusin alusta asti vanhan keittiön tilalle uuden, sillä alkuperäiset kaapit olivat jo nähneet parhaat päivänsä. Purkuvaiheessa säästimme hyväkuntoisimmat osat siltä varalta, että niille löytyisi vielä käyttöä jossain muualla. Koko kevään ajan kolusin Toria ja pidin silmällä purkukeittiöitä. Sopivia vaihtoehtoja tuli vastaan useita, mutta ne olivat joko liian kaukana tai muodoltaan vääriä juuri siihen tilaan, johon halusimme keittiön sijoittaa.

Vihdoin loppukeväästä tärppäsi Kuopiossa! Keittiötä ei pystynyt purkamaan heti, vaan purkuajankohta saatiin sovitettua juuri meille sopivasti juhannuksen jälkeiseen aikaan. Keittiö oli aivan perusvalkoinen ja melko tylsä, joten se kaipasi ehdottomasti freesausta. Olin haaveillut vihreästä keittiöstä jo pitkään, ja onnekseni ajatus sopi kaikille osapuolille.

Valitsin vihreän sävyn internetissä ja kuvittelin sen olevan täydellinen juuri tähän tilaan. Luonnonvalo kuitenkin käyttäytyy vanhassa talossa aivan eri tavalla kuin ruudulla, ja maalauksen jälkeen kaappien ovet eivät olleetkaan sen väriset, joista olin pitkään haaveillut. Sävy oli omaan makuuni hieman liian ärhäkkä, varsinkin kun tavoitteena oli luonnonläheinen kokonaisuus. Luulenkin, että ensi kesänä maalaan ovet vielä uudelleen, tällä kertaa sillä sävyllä, jota alun perin ajattelin. Ennen sitä täytyy kuitenkin metsästää muutama testipurkki ja kokeilla sävyjä paikan päällä. Jospa toisella kerralla lopputulos olisi juuri sellainen kuin alun perin kuvittelin!

Ensi kesän suunnitelmat

Ensi kesän suunnitelmiin kuuluu uunin kunnostus muurarin toimesta, mansikkahuoneen pintaremontti sekä yhden makuuhuoneen pintojen uusiminen. Ikkunoiden kunnostus täytyy ehkä ulkoistaa, mutta saa nähdä, päädynkö vielä jossain vaiheessa kansalaisopiston ikkunankorjauskurssille. Sekin olisi varmasti kiinnostava projekti.

Ensi kesänä emme kuitenkaan ota remontista paineita. Tehdään silloin, kun siltä tuntuu ja olosuhteet ovat sopivat. Se on lupaus! Haaveissa olisi järjestää jossain vaiheessa pienet omat juhlat Kuopion kavereille. Ja voisihan tämä paikka toimia tulevaisuudessa vaikka kesäkahvilana? Ajatus tuntuu ihanalta, ja vanhassa talossa olisi siihen varmasti oma tunnelmansa. Toinen haaveeni on ensi kesänä olla poikien kalastusreissuilla mukana ja valmistaa tuoreet ahvenfileet vanhan talon keittiössä. 

Tulevaisuudessa olisi hienoa päästä siivoamaan ja kunnostamaan pihapiirin aitat, joissa vietimme lapsena kesäöitä. Niihin liittyy paljon muistoja, ja olisi ihana saada nekin jälleen käyttöön. Mutta kaikki aikanaan. Vanha talo ei tule valmiiksi yhdessä eikä tuskin kolmessakaan kesässä, eikä sen tarvitsekaan. Tärkeintä on, että talo herää vähitellen uudelleen eloon ja että sen parissa syntyy uusia muistoja vanhojen rinnalle.

Ja ensi kesänä aijon toteuttaa kuvaamista tätä kesää enemmän, lisäksi tämä on keino itselle pysäyttää sitä suorittamista. Aina välillä tämä tuli mieleen ja otti jonkun pikaisen räpsyn eli tänä kesänä tässä ajatuksessa epäonnistuin. Mutta onneksi tätini ehti kuvamaan muutamia ihania kuvia juhlista, joita olen nyt hyödyntänyt blogissani luvan kanssa.