Meidän Porvoon koti – kymmenen vuotta remonttia, elämää ja luovuutta

Haluan esitellä meidän Porvoon kodin, koska tämä on ensimmäinen kohde, jossa olen päässyt harjoittamaan luovuuttani kunnolla. Olemme asuneet täällä nyt kymmenen vuotta puolisoni ja kahden, nykyään jo alakouluikäisen, pojan kanssa. Perheeseemme kuuluu myös kaksi kissaa, Melli ja Sture, sekä uusimpina tulokkaina kaksi kääpiöhamsteria.

Talomme on vuonna 1947 valmistunut rintamamiestalo, ja ennen meitä siinä asui noin 40 vuoden ajan puolisoni isoäiti. Kun hänestä aika jätti, ostimme talon meille kodiksi. Tämähän tarkoitti aluksi aikamoista remonttia, koska taloa oli peruskorjattu joskus 1970-luvulla. Ja kyllä se tarvitsikin päivityksen tähän päivään.

Hauskinta tässä oli se, että teimme talokaupat esikoisemme ollessa kolme kuukautta vanha. Että pesänrakennus päätyi sitten ihan next levelille – enää eivät ehkä uudet tyynynpäälliset ja verhot riittäneet.

Remontti alkaa

Aloitimme urakan tyhjentämällä taloa keväällä 2016. Kävimme tavaroita läpi ja päätimme, mitä emme halunneet enää säilyttää. Tähän meni yllättävän kauan, koska tavaraa oli paljon. Ja tietenkin tavaroita katsoi myös sillä silmällä, mitä haluaa säilyttää, koska ne olivat olleet suvussa ja muodostuneet monille tärkeiksi. Paljon löysimmekin aarteita, jotka halusimme säilyttää.

Samalla aloitimme yläkerran lastenhuoneen pintarempan. Tarkoituksena oli, että sinne pääsisi välillä jompi kumpi meistä nukkumaan rauhassa kaiken keskellä. Asuimme alkuremontin ajan naapurissa puolisoni vanhempien nurkissa.

Tosiaan, huonejärjestykset rintamamiestalossa eivät ehkä ole niitä toimivimpia nykyasumista ajatellen. Aika nopeasti päätimmekin muuttaa huonejärjestystä, koska alakerran makuuhuone oli epäloogisesti keittiön ja olohuoneen keskellä. Minulla oli haaveena tupakeittiö, jonka pystyi toteuttamaan siirtämällä keittiön makuuhuoneen paikalle. Vanhasta keittiöstä tehtiin meille tilapäinen makuuhuone ennen varsinaista masterbedroomia yläkertaan.

WC oli myös erillinen pieni tila, kuten myös suihku. Nämä yhdistettiin yhdeksi isommaksi kylpyhuoneeksi, mikä tarkoitti seinien purkua ja sen jälkeen uusien seinien rakentamista. Onneksi suvusta ja ystävistä löytyi ammattitaitoista porukkaa auttamaan.

Jouluksi kotiin

Jouluna 2016 pääsimme jo muuttamaan kotiin, ja se tunne oli aivan ihana. Tavarat hakivat vielä paikkaansa ja sisustus oli aivan vaillinainen, mutta fiilis oli aivan ihana. Joulunajan nautimme ensimmäisestä joulustamme uudessa vanhassa talossa.

Julkisivujen jälkeen pääsimme vihdoin käsiksi meidän isoon makuuhuoneeseemme. Minulle oli ehdotonta, että kun kuopuksemme syntyy, makuuhuoneen on oltava valmis. Ja saimme sen hyvin loppusyksystä valmiiksi, parisen kuukautta ennen laskettua aikaa.

Keväällä jatkoimme remppailua ensin alakerran kodinhoitohuoneen kanssa ja siitä yläkerran aulaan. Seuraavan kesän remonttikohteeksi valikoituivat julkisivut, ja siinähän meni koko kesä. Kaikki vanhat laudat poistettiin ja eristimme seinät puhallusvillalla. Uudet laudat vaihdettiin ja maalattiin. Siinä vaiheessa odotin jo kuopustammem, joka toi hieman lisähaasteita tähän remppa-pieni lapsi arkeen.

Kymmenen vuoden aikana tästä talosta onkin pikkuhiljaa muotoutunut meidän näköisemme koti. Kaikkea ei ole tehty kerralla eikä varmasti koskaan tulekaan valmiiksi. Ehkä juuri se on tässä vanhassa talossa parasta – aina löytyy joku nurkka, jota voi katsoa uusin silmin ja miettiä, mitä sille voisi tehdä. Olen myös sellainen ihminen, joka kaipaa vaihtelua sisustukseen. Saatan löytää kirpputorilta jonkun vanhan taulun, ja hups, sitten on taas uusi idea muhimassa päässä. Entä jos maalaisi koko seinän? Mutta näistä projkteista kerron varmasti myöhemmin lisää, ideoita on taas monta.

Terassi ja haave porealtaasta

Kevään aikana nuuhkuteltiin sitten pientä vauvaa, ja nautittiin pienilapsi arjesta. Olihan siinä vaiheessa jo pari vuotta uurastettukin. Sisätilat olivatkin jo valmiit, joten seuraava projekti muhi jo odottamassa. Kesällä 2018 aloitimme kaivamaan pariovien eteen terassia. Halusimme ison terassin, ja minulla oli jo heti muutto­vaiheessa tiedossa, että haluan porealtaan terassille.

Jotenkin olin tämän romantisoinut itselleni: istuisin pakkaspäivänä pipopäässä, nautiskelisin siinä skumppaa ja vain olisin. Enemmän sitä kyllä kesällä todellisuudessa on käytetty. Porealtaan selitimme itsellemme saunan puutteella. Saunan rakentaminen alakertaan olisi vaatinut kallion louhimista, ja se kuulosti liian paljon aikaa vievältä. Niinpä päätimme, että rakennetaan sitten joskus ulkosauna. Sitä todellisuudessa ei kyllä ole vielä tehty. Mutta terassi on ihana.

Pihaa ja uusia suunnitelmia

Ulko-oven edusta freesattiin viimeisimpänä projektina kivilaatoilla. Mäen tuoma lisähaastekin saatiin onneksi selätettyä, ja lopputuloksesta tuli todella siisti! On kyllä lapsiperheessä huomattavasti käytännöllisempi ratkaisu kuin hiekkapolku, jonka ansiosta kaikki hiekat kulkeutuivat aina ensimmäisenä verannalle.

Taisinpa minä siinä jonain viikonloppuna nyhjäistä siihen vielä pienen kukkapenkin kaupan päälle, mutta kukkavalinnat eivät osuneet ehkä ihan nappiin sillä kertaa. En ottanut juurikaan huomioon maaperää, vaan kävin kaivamassa kavereiden puutarhasta joutavia pistokkaita. Sen kyllä siinä parissa vuodessa huomasi, että nämä eivät taida viihtyä tässä pellossa.

Viime kesänä päätettiin, että seuraavaksi olisi ulkosaunan vuoro. Ja kuten näissä projekteissa usein käy, suunnitelmat lähtivät vähän lentoon. Halusin vielä saunan kylkeen viherhuoneen, jossa voisi kasvattaa hyötykasveja ja tietenkin istua iltaa.

Tänä kesänä päästiinkin vihdoin tekemään pohjia näille suunnitelmille, mutta tämä projekti jäi kyllä vielä aika lailla kesken. Osansa tähän toi myös Kuopion vanhan talon remontti, joka vei aikaa ja siirsi näitä suunnitelmia vähän eteenpäin.

Mutta siellä se muhii, haave ja suunnitelma! Joko ensi keväänä päästäisiin kunnolla vauhtiin tämän kanssa?